Toivepostaus nro 1: Miten tytöt päätyivät meille?

Olin toivonut pienestä pitäen "lassieta", sillä saman tien varrella asui tällainen, soopelin värinen kun olin pieni. Useasti se karkasi ukkosella kotoaan ja tuli meidän pihaan. Aina huomattuani sen, vein sen makkaranpalan avulla takaisin kotiin. Oli ihanaa huomata, kuinka se kerta toisensa jälkeen minut nähdessään heilautti häntäänsä enemmän ja lähti mukaani iloisesti kun vein sen takaisin kotiin.
Seurasin myös collieita näyttelyissä sekä ulkona vastaantullessa halusin rapsuttamaan. 6-luokalla ollessani, silloisella parhaalla kaverillani oli kaksi collieta.

Tutustuin Moonan kasvattajaan Sannaan (myös Sissin toinen omistaja) kesällä 2008 eräällä mökillä. Istuimme illalla nuotiolla isommalla porukalla ja jotenkin keskustelu meni koiriin. Sain kuulla että Sanna kasvattaa collieita ja juttelimme paljon rodusta ja kerroin kuinka olen halunnut rotua pienestä pitäen.
Seuraavana päivänä Sanna palasi uudelleen mökille, tällä kertaa hänellä oli koko laumansa mukana. Olin ihan haltioissani kun nurmikoilla juoksenteli monta iloista collieta. Kaikkia piti rapsutella ja ottaa valokuvia puhelimella, jotta sain näytettyä äidille.

Kun aloin kiinnostua junior handerista, kysyin Sannalta voisinko saada häneltä koiraa harjoituksiin. Sanna suostui ja ensimmäinen collie jonka kanssa treenailin oli hänen soopelinarttunsa Rita (Black Classiel's Shimmer Droplet). Alettiin treenailemaan lähes joka viikko. Lähdin Sannan mukaan Varkauden KR näyttelyyn syksyllä 2008, jossa pääsin kehään ensimmäistä kertaa Ritan kanssa. Minua pelotti aivan mielettömästi, mutta Rita oli erittäin monen AVO-nartun joukosta AVO-ERI4! Tämän jälkeen ilmoittauduin ensimmäiseen junior handler kisaani talvella 2008. Siellä kisasin Ritan kanssa tuloksin JH2. Ritasta tuli ykkös kisakaverini, mutta aloin myös treenailla Sannan muiden koirien kanssa ja rakkaus rotuun vain vahvistui ja vahvistui, sekä aloin oppia joka kerta paremmin miten collie esitetään.

Black Classiel's Shimmer Droplet "Rita"

Siinä samassa aloin puhua äidille ikiomasta koirasta, colliesta. Tuntui että olisin puhunut seinille koska äiti ei koskaan vastannut kovin paljoa, ajatteli vain että puheeni on ohimenevää innostusta. Aioin näyttää että olin tosissani. Aloin säästää itse rahaa omaan koiraan ja samalla jatkoin Sannan mukana näyttelyissä kiertelyä. Ystävyys Sannan kanssa vahvistui ja samalla säästöni kasvoi kokoajan.
Vaasan näyttelyssä 2009 JH-kehän jälkeen sain kuulla yllätyksen. Äiti ja Sanna olivat keskustelleet jo aiemmin, että jos syntyy sopiva narttupentu kesällä 2009 suunniteltuun pentueeseen, se tulisi minulle. Olin ihan innoissani, vihdoin saisin ikioman koiran!

Kesällä 2009 syntyi pentue, jossa oli 8 pientä puikkonokan alkua, 2 narttua joista toinen tuli minulle. Olin haaveillut jo suurista näyttelyvuosista oman koiran kanssa, mutta Moonan kehittyessä huomattiin, että siitä ei tule mitään suurta näyttelykoiraa pihtikinttuisuuden sekä ahtaan takaosan vuoksi. Kävimme parissa näyttelyssä tuloksin H ja 2xEH. Nyt harrastamme siis agilitya, josta molemmat pidämme suunnattomasti, eikä minua harmita että Moonasta ei tunnut näyttelykoiraa.

 
--

Talvella 2011-2012 Sannalle tuli Saksasta merlenarttu.
Sissi kävi meillä hoidossa muutaman kerran, ensinnäkin totuttelemassa kaupunkiin ja liikenteeseen, kun Sanna asui niin kaukana että siellä ei paljoa liikennettä ollut. Sissi oli myös hoidossa Sannan reissun ajan.
Sannan luona maalla Sissi ei pysynyt ollenkaan tontilla. Aina se jostain karkasi ja löytyi jostain tieltä tallustelemasta tätä tapahtui useaan kertaan päivässä.

Kerran juttelimme Sannan kanssa ihan muuten vaan, kun hän pamautti että ottaisinko Sissin tänne kaupunkiin sijoitukseen. Samalla saisin näyttelykoiran. Äiti ei edes paljoa vastaan sanonut tähän, kun oli jo valmiiksi rakastunut Sissiin hoitokerroilla. Mietti vain jaksanko hoitaa varmasti kahta koiraa. Sovittiin että Sissi tulisi ensin koeajalle Vaasan näyttelyn (2012) jälkeen. Ja tässä sitä nyt ollaan kahden puikkiksen omistajana.

(c) Sabine Scheinkönig

(c) Sabine Scheinkönig